vaihtis

Piti kertoa miten hyvin Tiiti pärjäsi joululomalla toisessa ensikodissa, mutta tulikin isompi uutinen. :)

Kissasijoittajalla oli Mauri-kissa joka ei pidä toisista kissoista. Tänään he (kissasijoittaja ja tuon toisen ensikodin täti) keksivät, että Maurinhan voisi tuoda minun luokse ja Tiitin siirtää toiseen ensikotiin. Tiiti kun tosiaan viihtyi tuolla toisessa ensikodissa hyvin, oli kaveri eikä koiratkaan ollut paha juttu.
Tunti sitten Asta (ensikodin täti) sitten toi Maurin ja haki Tiitin pois.

Mauri on tuollainen n. 1½ vuotias poika, valkoinen pohja, pää, häntä, selkä ja kantapäät punasia. Oikein nätti. :)
Vähän on kaikki vielä hakusessa ja kissa kiertää ihmeissään asuntoa. Eikä oikein ymmärrä miksi pöydille eikä pirttipöydän tuolille saa hyppiä. Eiköhän kotiutuminen onnistu ihan hyvin. Ihan kiltiltä tapaukselta vaikuttaa. Ehkä vähän vilkkaampi kun Tiiti, mutta vaikea sanoa vielä onko se vain uuden ympäristön vaikutusta.

Että näin ne kissat vaihtuu. :)

joulu

Kisumaista joulua kaikille lukijoille. :)

lomalle

Tiitin lampunvarjostinkidutus loppui lyhyeen. Otin sen pois parin päivän jälkeen. Satuin juttelemaan kissasijoittajan kanssa asiasta ja hän kummasteli miksi kissalle oli edes ko. kapistus laitettu. Se kun ei kuulma ole mikään oletusarvoinen juttu, leikkauksen yhteydessä. Koska Tiiti ei vatsaansa suuremmin nuoleskellut päätin armahtaa ja ottaa häkkyrän pois. Nyt on molemmat paljon tyytyväisempi. :)

Joulu lähestyy. Minun oli tarkoitus ottaa kissa mukaan maalle, mutta alku viikosta eräs ensikotilainen lupasi majottaa Tiitin joulun yli. Olin hieman hämmentynyt enkä oikein osannut sanoa asiaa mitään. Olin jo kuukausia pohtinut kissan mukaan ottoa ja puhunut jo porukoillekin asiasta. Mutta, huomenna Tiiti lähtee viettämään joulua toiseen ensikotiin ja minä Mikkeliin (Vantaan kautta). Ihan hyvä, saadaanpahan kokeiltua miten Tiiti viihtyy muiden kissojen kanssa. Onneksi ensikodilla on kuulma tarjota omakin huone jos kissat eivät siedä toisiaan. :)

Mutta hyvät joulut kaikille karvakasoille ja niiden omistajille. Tähän postaukseen piti liittää söötti kuva kissanpennuista joulukoristeiden keskellä, mutta valitettavasti ne on porukoiden koneella. Kokeilen varmaan vielä josko saisin ne pois sieltä.

terveisiä

Ompas ollut mukava kuulla miten hyvin tenavat on kotiutuneet uusiin koteihin. Kaikki on mennyt hyvin ja kakaroista on tullut enkeleitä. :)

Laurasta tuli kai pysyvästi Lara. Uusi kaveri Miisukin on kuulma jo ihan kaveri. Aluksi Miisu pelkäsi Lauraa, sinällään hassua, kuka sellaista kämmenen kokoista söpöläistä voisi pelätä? :D Nyt Miisu on kuitenkin uskaltanut jo pois sängyn alta ja kaverit saattavat jopa vahingossa leikkiä keskenään. Johtoihinkaan ei ole kajottu, mitä nyt sälekaihtimen narua on vähän purtu. :)

Samusta en kamalasti ole kuullut. Tänään laitoin pari tekstiviestiä ja kyselin miten on sujunut. Hyvin on kotiuduttu ja uusi leikkikaveri on kuulemma kiva.

Lilla ja Yalbert, tuo oma räkäkorvakaksikkoni. Niistä olen kuullut ja paljon (saa kertoa enemmänkin!!). Tällä hölmöllä kaksikolla on oma blogi josta voi käydä kurkkimassa mitä on tehty. Kiitos, helpottaa minunkin oloani. Lyhyesti voi sanoa, että samanlaisia pölvästejä ne tuntuu edelleen olevan. Lilla ei kuulma ole enää niin sylikissa. Olikohan mun sylissä joku juttu vai miksi toisten syli on ihan eri asia? ;P
Toivon mukaan pääsen ensi viikolla moikkaamaan näitä kahta. Ikävä on!

Uudet isit ja äitit saa sitten laittaa viestiä ja kertoilla mitä kuuluu. Kaikki otetaan enemmän kun ilolla vastaan. :)

lampunvarjostin

Tiiti-rukka. Tänään oli eläinlääkäripäivä. En tiedä onko Tiiti ennen matkustanut boksissa pihalla, mutta ihan hyvin matka meni (oli onneksi lyhyt). Vähän piti miukua ja aluksi kököttää peränurkassa, mutta kun bussista ja ruuhkaiselta kadulta päästiin pois työnnettiin nokka jo luukulle ja katseltiin ihmeissään ympäriinsä.

Eläinlääkärissä karistittiin kaikki karvat eikä suostuttu nukahtamaan millään. Oksentaakin piti ihan vähän. Lopulta Tiiti kuitenkin kuukahti ja kiikutettiin leikattavaksi (rokotettavaksi ja tatuoitavaksi). Minä odottelin kiltisti lukien lehteä ja ihaillen söpöjä kissoja ja koiria jotka tulivat lääkäriin.

Kotimatka menikin oikein hyvin kun raasu makasi kuolleena boksissa. Bussipysäkillä ollut pikkupoika oli äärimmäisen kiinnostunut Tiitistä (vaikkei kissa edes liikkunut). En tosin ole ihan varma oliko Tiiti kovin kaunis näky silmät mollottaen auki. Se kissa todellakin näytti ihan kuolleelle. :D

Tokkurainen kissa on kyllä hupaisa näky. Boksista piti päästä heti pois vaikka jalat eivät kantaneet yhtään. "Fiksu" kissa keksi keinot, ryömitään, raahataan kroppaa tarttumalla kynsin mattoo, kieritään... Mikään ei ollut hyvin, ei vaikka kannoin toisen hiekkalaatikollekin (jonne tehtiin pisu), ei silti voinut nukkua rauhassa pedissä.
Nukutuksesta on nyt seitsemän tuntia ja kissa kävelee jo omin jaloin. Vähän askel on huteraa ja "korvat vinossa", että en sentään uskalla päästää tuolille tai sohvalle, ettei tipu. Ruokaakaan en ole uskaltanut antaa, taidan jättää huomiseen. Etenkin kun kotona oksennettiin kahdesti.

Lampunvarjostinkin on revitty jo kerran päästä, nyt siihen näytetään tottuneen jo hieman, ei saada sätkyjä joka kerran kun herätään. Saas nähdä kun herää kunnolla ja tajuaa todella varjostimen olemassaolon. Kytkinkin sen siskolta saamaisiin valjaisiin. Ne on tosin pentuvaljaat eikä siksi mahdu pitkäselkäiselle Tiitille kunnolla. Jätinkin alakappaleen pois, että toinen saa edes vähän liikuttua. Toivotaan, että viritys on kuitenkin sen verran pitävä ettei varjostin lähde päästä.

Lopuksi voisi toivoa ettei Tiiti vihaa minua montaa viikkoa.

tyhjä koti

Sinne ne Samukin meni eilen, muutti tuohon kilometrin päähän. Nyt on ihan hiljasta, Tiiti kun lähinnä nukkuu.

Annoin Samun ihan mukavalla mielellä pois. Raukka oli selvästi yksinäinen täällä kun kaverit oli jo lähteneet. Reippaana Samu leikki tuossa lattialla, rutatuilla papereilla ja hiirillä, mutta kesken leikkien kuului aina välillä hätänen miu. Samu ei yleensä ole paljoa miukunut, mutta viimeisen vuorokauden aikana Samu miukui kymmeniä kertoja. Siksi oli lähinnä hyvä mieli kun toinen pääsi uuteen kotiin jossa on kaveri.

En voisi olla tyytyväisempi kakaroiden uusiin perheisiin. Laura meni toisen kisun kaveriksi. Miisu (tämä kaveri) on myös yhdistykseltä otettu joten omistaja tietää mihin päänsä pisti. Muutenkin kyseessä on ihan vakaan ja tasaisin oloinen koti. Eikä yhtään haittaa, että uuden äidin kanssa voi jutella irkissä. :)

Samun perheestä en hirveästi tiedä. Perheessä on toinen kisu joten kaveri tosiaan on. Uudella äidillä on aiemminkin ollut kissoja. Kaikkein lohdullisinta lienee, että uuden äidin äiti on eläinlääkäri. :)

Lilla ja Yalbert...nuo kaksi ihanaa höpönassua. En oikeasti voisi kuvitella parempaa perhettä. Yalbert on niin stimpymäinen ja Lilla nyt hurmaa söpöydellään kenet vain. Iso koti, isi ja äiti töissä jne, ei siis tarvitse pohtia onko uusilla vanhemmilla varaa viedä kisu hoitoon jos jotain sattuu (se on ollut suurin huoleni perheitä valitessa). Ja pidän näistä ihmisistä ihan oikeasti. Parasta kuitenkin lienee se, että olen tähän perheeseen yhteydessä usein. :)

Sinne meni siis ensimmäiset ensikotilapseni.

hei hei, olkaa kiltisti

*niisk*

Tänään pesue taas kutistui. Stimpy ja Milla hakivat Lillan ja Yalbertin. Mielellänihän minä heille kissani annan kun tiedän, että ovat takulla ihan paras mahdollinen perhe. Silti vähän surettaa. Lilla oli niin äipän tyttö. Kuka nyt juoksee eteisestä miukuen jalkoihin ja vaatii päästä syliin silitettäväksi? Kuka nyt purisee jaloissa? Tai nuolee nenästä?

Onneksi nuo lähti kiltisti. Olisi se kamalaa jos ovella kuuluisi kamala miukuminen ja raapiminen. Luojan kiitos tenavat oli vaan hämmentyineitä ja silmät pyöreänä ihmeissään tuijottivat ympärilleen. Automatkakin meni kuulma ihan hyvin. Yalbert oli vähän ollut hädissään ja miukunut, mutta Lilla oli tainnut rauhoitella pikkuveljeä. Uusi koti on uusimpien uutisien mukaan jo ihan tuttu ja kiva koti. Syöty on ja leikitty kovasti. :)

Tämä koti sen sijaan on hiljainen ja tyhjä. Tiiti ei pahemmin ole noteerannut pentujen lähtöä. Samukin leikkii ihan tyytyväisenä, välillä tosin kesken leikkien kuuluu miumiu kun raasu tajuaa ettei leikkikavereita enää ole. Huomenna (jos kaikki menee suunnitelmien mukaan) Samukin pääsee uuteen kotiin ja saa uuden leikkikaverin.

Hei hei Lilla! Hei hei Yalbert! Olkaa kiltisti! Äippä tulee joskus kattomaan kun saa paljon rahaa.

*kaivaa nenäliinan ja kuivaa kyyneliä*

esikoinen ensin

Erään naisen piti tulla tänään katsomaan Lauraa. 20 minuuttia sovitun ajan jälkeen hän soitti ja kertoi hakeneensa jo aamulla toisen pennun. *ärmur* Olisi voinut soittaa aiemmin ja ilmoittaa! Raivosin tästä urakalla e_e:ssä.
Mutta kaikista perumisista huolimatta Laura oli ensimmäinen. :)

Kaverin kaveri halusi toisen kissan ja tulivatkin käymään illalla. Boksi oli valmiina mukana. Arvatkaa kuka sinne boksiin meni? No Laurapa tietty. Hassu Laura (ja muutkin) oli äärimmäisen tuttavallisia ja leikkivät innoissaan. Olin ihan hämmentynyt. Nuo pennut eivät ole kovin paljoa olleet tekemisissä vieraiden kanssa, saati leikkineet niiden kanssa! Yleensä vieraita on lähinnä juostu karkuun, nyt tultiin nuuhkimaan varpaita. :)

Sinne se Laura lopulta lähti. Kiltisti meni boksiin, vähän miuku ovella kun oli niin kummaa. Hississä ja pihalla tapitettiin vaan silmät pyöreänä. Bussimatkakin meni kuulma hyvin. Vähän oli kuulunut miu, mutta lopulta oli käyty köllöttelemään boksin perälle, ihan kun matkustaminen olisi ihan tuttu juttu. Vau. Taidan olla hieman ylpeä Laurasta.

Onnea Lauralle nyt uuteen kotiin. Toivottavasti Miisusta ja Laurasta tulee hyviä kavereita. :)