vastuu kasvaa

Tapasin keskiviikkona yhdistyksen puheenjohtajan ja tiedottajan. Itseasiassa tapaamisessa oli myös toinen tyttö joka havitteli kissansijoittaja paikkaa. Onneksi heti alussa tuli selväksi, että meidät molemmat "palkataan". :)
Homma alkaa joskus ensi kuun puolella, heti kun saavat käytyä läpi ensikotilistan ja selvitettyä ketkä ovat vielä oikeasti ensikoteja ja ketkä vain paperilla. Tämän jälkeen tapaamme uudelleen ja jaamme ensikodit. Puhetta oli aluksi maantieteellisestä jakamisesta, mutta tämä toinenkin tyttö asuu Kalevassa joten se siitä. :D Sinälläänhän sillä ei ole väliä miten jaotus tehdään, koska ei niissä ensikodeissa tarvitse suuremmin vierailla. Ennemminhän tämä homma on puhelimessa oloa.

Puhelimesta puheen ollen. Yhdistys oli päättänyt viime kokouksessa, että tästä lähin kissansijoittajille, puheenjohtajalle ym. jotka aktiivisesti puhelinta käyttävät yhdistyksen asioissa, korvataan kolmekymppiä per lasku. Tällä siis pitäisi pärjätä ja kyllähän se varmasti (toivottavasti) kattaa suurimman osan laskua. Pitää opetella sanomaan "soittakaa minulle", "onko sähköpostia" ja "laitan sitten viestiä". Sinällään en ole mikään hirveän innokas soittelija, mielummin käytän sähköpostia ja tekstiviestejä. Kissan löytäjille ja kissoja haluaville on kyllä varmaan soiteltava, mutta heitä voikin sitten pyytää soittaa minulle päin. ;)

Ensikotia aion ylläpitää tämän muutoksenkin jälkeen. Koska kissat nyt "kiertävät" minun kautta (eivät toki tule minun kotiini, mutta minä sijoitan heidät) voin valkata välistä sellaiset yksilöt jotka eivät välttämättä tule toimeen isommissa ensikodeissa, suom. kissat jotka eivät pidä muista kissoista/eläimistä sekä odottavat emot. Riippuu toki millaisia ensikoteja saan, onko ne isoja vai pieniä, onko niissä tilaa eristää kissaa jne. Iih, riehuvia kissanpentuja. Joko minä olen unohtanut miten kamalia ne oli?!

Tiedän, tämä kuullostaa ihan utopialle... Kysyttävää? :)

ps. Tiiti on kuulma saanut viime vkloppuna uuden kodin. Onnea Tiitille!

kuva ja lasku

Lähetin sunnuntaina Maurista kuvan kky:n sivuille. Tänään Mauri sitten muutti pois. Ilmeisesti kuvasta oli hyötyä, ainenkin uusi omistaja oli innostunut heti kuvan nähtyään. :)
Te näette Maurista kuvan kuhan Stimpy saa valokuvasivunsa pystyyn. Uudesta kissasta ei ole tietoa, mutta eiköhän sellainen pian saavu.

KKY on kysellyt uutta kissansijoittajaa kun Aaltonen on lopettamassa. Harmi, sillä hän on äärimmäisen mukava ihminen. Kissansijoittaja on siis se jolle ilmoitetaan löydetyistä kissoista, joka etsii ensikodin jossa on tilaa ja joka etukäteishaastattelee kaikki kissan haluajat. Ensikotihan sen luovutuspäätöksen lopulta tekee. Kissansijoittaja on kuitenkin sellainen välikäsi. Minä tahtoisin sellaiseksi.
Ongelma tehtävässä on lähinnä puhelimenkäyttö. Laskua kerääntyy aikalailla ja minulla ei ole vara semmoisia maksaa. Yhdistyksen ilmoituksessa puhuttiin, että lasku maksetaan, mutta nyt on käynyt ilmi, että kissansijoittaja käyttää omaa puhelintaan jonka laskusta yhdistys maksaa ehkäpä sen puolet. Minun kohdallani tämä ei toimi. Tiedän ettei puhelinlaskuni ole 20-30 euroa enempää kuussa ja tiedän myös, että kissansijoittajana toimiminen vähintään kolminkertaistaisi laskun. Minä voin antaa aikaani ja panostani yhdistykselle, mutta valitettavasti noin suurta rahallista avustusta en voi joka kuukausi antaa. Olen tapaamassa puheenjohtajaa ja tiedottajaa lähipäivinä. Toivottavasti asiaan saadaan joku selkeys. Elleivät sitten anna tehtävää toiselle halukkaalle.

Mauri melskaaja

Tuo kissa on Tiitiä pahempi ruttaamaan mattoja. Kamala ravaaminen ympäriinsä, tassut vaan sutii. Pöydille on myös päästävä vaikka olen huutanut asiasta sen tuhat kertaa. En ymmärrä miksi se edes hyppää tuohon eteisen lipaston päälle, siellä on älyttömästi tavaraa eikä koko kissa edes mahdu istumaan sen päällä! Silti sinne on päästävä. Ruokapöytä on toinen, aina sinne on mentävä vaikka se on niin täynnä kirjoja, papereita ja ylipäätään tavaraa etten edes minä löydä sieltä mitään.
Nyt on ilmeisesti keksitty joku keino millä repiä jääkaapinovesta reseptejä. Eilen yksi magneetti oli lattialla, tänään pipariohje. Okey, joulu on jo mennyt enkä tarvitse sitä ohjetta, mutta ei sitä silti olisi tarvinnut syödä, tulee se joulu 11 kuukauden päästä uudelleen.Vessapaperikin on yhtäkkiä kivaa. Ensin sitä vähän ravittiin, mutta eilen se oli nostettava pois telineestä...
Inhottavinta lienee kuitenkin kynsiminen ja pureminen. Se todellakin sattuu kun kyseessä on kuitenkin ihan iso kissa.

Nyt kun on haukuttu niin voisi kehua.... Hmm... Onhan tuo kissa ihan sulonen ja komea ja ihan kiva, silloin kun se nukkuu.

Tiedänpähän nyt etten ikinä ota (jos joskus otan oman kissan) pentua enkä edes pari vuotiasta.