Sain tänään (jälleen kerran) valituksia toimintatavastani, ihmiseltä joka ei ole missään tekemisissä yhdistyksen kanssa, ei ole ikinä ollutkaan, tuskin edes on vieraillut yhdistyksen sivuilla, saati siis, että tietäisi jotain.

Kina alkoi siitä, että irkissä ihmettelin ääneen miksi joku ihminen soittaa vajaan viiden tunnin aikana kuusi kertaa (sen vajaa tunnin välein). Eikö hän ymmärrä vähemmällä ettei ko. ihminen ole nyt tavoitettavissa ja kannattaisi soittaa uudelleen todellakin eri aikaan (ei tunnin päästä). Minä olisin varmaan luovuttanut kahden soiton jälkeen ja soittanut sitten vaikka illalla uudelleen. Sain siis joskus siinä 9-14 aikaan kuusi puhelua joltain malttamattomalta.

Huudot sain siitä etten vastannut. Yritin selittää, että tämä on todellakin kotona tehtävää vapaaehtoistyötä, ei minun tarvitse olla 24h päivystäjänä. Eriasia on vapaaehtoistyö jossa mennään tiettyyn aikaan tiettyyn/tiettyihin paikkoihin, tehdään työ ja tullaa kotiin. Silloinhan vapaaehtoistyö on enemmän normaalin työn kaltaista, paitsi ettei siitä saa palkkaa. Ai joo, 30 euron avustus yhdistyksen toiminnan aiheuttamaan puhelinlaskuun on palkkaa, kuulma.
Minun pitää vastata puhelimeen ja kertoa etten ole nyt tavoitettavissa, voitteko soittaa uudelleen. Vastaamatta jättäminen ei sama asia. Jos todella haluan olla tavoittamattomissa minun pitää sulkea puhelin, jälleen kerran, vastaamatta jättäminen ei ole sama asia!
On kuulma äärimmäisen huonoa asiakaspalvelua (kissat on meidän asiakkaita) olla tavoittamattomissa. "Asiakashan" voi hermostua! En kyllä ole ihan varma haluanko antaa kissaa ihmiselle joka ei voi odottaa paria tuntia?

Tämän tavoitettavuus asian voisi luokitella samaan kategoriaan "teille maksetaan perkele palkkaa, te ootte helvetin rikkaita!", "tulkaa hakemaan tää katti heti!" ja "mutkun mä tulin allergiseksi, etteks te millää vois ottaa mun kissaa". Miten voin palvella, tokihan meille, kyllä isi heti, tullaanko hakemaan heti vai huomenna?

Tänään soitti Kangasalta (miten Kangasala taipuu?) nainen ja kertoi, että heidän pihassa on asunut kissa jo syksystä lähtien. Koska minä sain tänään vihdoin ripustettua verhot ja siivottua päätin ottaa kissan itselleni. Tulokas on paksu musta-ruskea töpökorvainen (toisesta korvasta on pala pois, toinen on paleltunut)...kai tyttö. Ulkoisesti kissa on ihan kollin näköinen, mutta takapuoli väittäisi tyttöä. Empä tiedä.

Odotellessani tuota kissaa pohdiskelin irkissä miksi ihmiset odottavat niin kauan ennen kun soittavat eläinsuojeluyhdistykseen (tms) kulkukissasta. Sinälläänhän kissan kannalta oli hienoa jos kissa saataisiin heti talteen ja hyvään hoitoon. Ihmiset eivät kuitenkaan kovin helpolla taida ottaa vieraita kissoja kiinni. Ensin kissa kulkee pihassa viikkoja eikä sitä edes pahemmin huomata. Sitten aletaan pohtia kenenköhän se on, onkohan sillä kotia? Tästä kuluu vielä aikansa ennen kun ihmiset alkavat pohtia pitäisikö asialle tehdä jotain ja jos niin kenen puoleen pitää kääntyä. Usein toiminta alkaa vasta kun kissan olot tai tila on huono. Tänään se syy oli pakkanen. Tiitin kohdalla se oli raskaus, jossa siinäkin kyllä odotettiin ihmeen pitkään. Myös kissan loukkantuminen tai muuten todella surkea olotila saavat ihmiset toimimaan.
Toisaalta on kai ihan hyvä ettei ihmiset ota pihalla kulkevaa kissaa heti kiinni. Moni kissa on vain matkoillaan joten turhilta kissan kuljettelemisilta säästytään.

Haloo?

Tuon Luhtaankadun kissan kanssa tuli sitten enemmänkin ongelmia. Mielestäni asia oli jo sovittu, toinen ensikoti hakee kissan kun naapuri saa sen kiinni. Eikös? Vaan koska asiat olisi niin yksinkertaisia? Maanantaina minulle soittaa poliisi. Olivat eläinsuojeluyhdistyksen naisen kanssa menneet hakemaan kissaa ja halusivat nyt tuoda sen minulle, heti. Hetkinen! Enhän minä voi ottaa sitä kissaa sillä sekunnilla! Yritin selittää, että en voi ottaa kissaa nyt, olen näkemässä kky:n puheenjohtajaa kahden tunnin päästä silloin saan myös ensikotilistat jonka jälkeen olen paljon viisaampi ja osaan varmasti auttaa asiassa. Ei kelvannut. Eläinsuojeluyhdistyksen nainen länttäsi minulle luurin korvaan. Pari tuntia myöhemmin, sain tietää, että meidän puheenjohtaja oli sopinut, että minä menen poliisin kanssa hakemaan sitä kissaa (kenenkään kotiin ei voi mennä ilman poliisia, siis tyhjään kotiin). Eläinsuojeluyhdistys ei ota vastaan ns sosiaalitapauksia vaan ainoastaan löytöeläimet joiden omistaja voidaan löytää lakisääteisen 15 päivä sisällä, jonka jälkeen he lykkäävät kissat meille jos omistajaa ei löydy. Tämä kissa ei ollut löytökissa vaan nimenomaan sosiaalitapaus, eihän kissan kuollut omistaja tule koskaan kissaansa noutamaan. Siinä kohtaa siis ymmärsin myös eläinsuojeluyhdistyksen naisen pointin. Hän ei voi kissaa ottaa. Mutta ei edes kahdeksi tunniksi? Miksi hän ylipäätään meni poliisin kanssa hakemaan kissaa jos ei kissaa voi ottaa? Miksi hän ei selvittänyt ensin mihin kissa viedään ennen kuin lähti kissaa pyydystämään? Miksi hän oletti, että istun kotona odottamassa kissaa vaikka ei ollut minun kanssa koskaan puhunutkaan? Kissojen katastrofiyhdistys ja eläinsuojeluyhdistys ovat tehneet paljon yhteistyötä, varmasti he tietävät mikä on kenenkin homma ja miten asiat hoidetaan. Eikö tämä nainen tiennyt?
Myöhemmin illalla kuulin, että eläinsuojeluyhdityksen nainen oli vienyt kissan Pellakseen (Boondock's) ja väittänyt ettei kky huoli kissaa. Ja iso pah!


Tänään sain ensimmäisen kissankyselypuhelun. Auoin suutani kuin kuivalle maalle joutunut kala ja käskin miehen soittamaan minulle huomenna uudelleen. :D

"Hakekaa katti pois!"

Eilen puheenjohtaja lätkäisi maililla. Joku kiukkuinen mies oli soittanut, että Luhtaankadun (se joka oli uutisissakin isolla) tulipalosta jäi kissa orvoksi. Malttamaton soittaja oli lyönyt luurin korvaan eikä jäänyt paljoa kuuntelemaan lisäkysymyksiä. Juuri tälläisten takia saadaa tehdä ihan turhaa ylimääräistä työtä. Niin kävi tässäkin tapauksessa. Minun piti ensin lähteä paikalle katsomaan mikä ihme on tilanne. En kuitenkaan joutanut tänään lähtemään joten eräs toinen ensikoti lähti. Mitäpä siellä pällistelemistä siis. Onnekseen hakija löysi jonkun joka tiesi asiasta (en tiedä oliko hänelläkään nimeä tai osoitetta, tuskin, varmaan pimputteli ovikelloja tms), vaan kissapa oli jossain omilla teillä. Hukkareissu siis. Sopivat, että naapuri ottaa kissan talteen ja soittelee sitten uudelleen. Jospa tämä ensimmäinen soittaja vain olisi ollut maltillisempi. Toivottavasti seuraavalla reisulla kissa saadaan talteen.

Tänään sain myös ensimmäisen puhelun kissalinjalleni, siis "työpuhelimeen", tosin nukuin enkä jaksannut vastata. Asia koski erittäin suurella todennäköisyydellä juuri yllä mainittua juttua, koska henkilö ei soittanut enää uudelleen kun olin vastannut sähköpostiini. Numeroanihan ei vielä ole missään julkisesti, vain yhdistyksen luetteloissa.