lampunvarjostin

Tiiti-rukka. Tänään oli eläinlääkäripäivä. En tiedä onko Tiiti ennen matkustanut boksissa pihalla, mutta ihan hyvin matka meni (oli onneksi lyhyt). Vähän piti miukua ja aluksi kököttää peränurkassa, mutta kun bussista ja ruuhkaiselta kadulta päästiin pois työnnettiin nokka jo luukulle ja katseltiin ihmeissään ympäriinsä.

Eläinlääkärissä karistittiin kaikki karvat eikä suostuttu nukahtamaan millään. Oksentaakin piti ihan vähän. Lopulta Tiiti kuitenkin kuukahti ja kiikutettiin leikattavaksi (rokotettavaksi ja tatuoitavaksi). Minä odottelin kiltisti lukien lehteä ja ihaillen söpöjä kissoja ja koiria jotka tulivat lääkäriin.

Kotimatka menikin oikein hyvin kun raasu makasi kuolleena boksissa. Bussipysäkillä ollut pikkupoika oli äärimmäisen kiinnostunut Tiitistä (vaikkei kissa edes liikkunut). En tosin ole ihan varma oliko Tiiti kovin kaunis näky silmät mollottaen auki. Se kissa todellakin näytti ihan kuolleelle. :D

Tokkurainen kissa on kyllä hupaisa näky. Boksista piti päästä heti pois vaikka jalat eivät kantaneet yhtään. "Fiksu" kissa keksi keinot, ryömitään, raahataan kroppaa tarttumalla kynsin mattoo, kieritään... Mikään ei ollut hyvin, ei vaikka kannoin toisen hiekkalaatikollekin (jonne tehtiin pisu), ei silti voinut nukkua rauhassa pedissä.
Nukutuksesta on nyt seitsemän tuntia ja kissa kävelee jo omin jaloin. Vähän askel on huteraa ja "korvat vinossa", että en sentään uskalla päästää tuolille tai sohvalle, ettei tipu. Ruokaakaan en ole uskaltanut antaa, taidan jättää huomiseen. Etenkin kun kotona oksennettiin kahdesti.

Lampunvarjostinkin on revitty jo kerran päästä, nyt siihen näytetään tottuneen jo hieman, ei saada sätkyjä joka kerran kun herätään. Saas nähdä kun herää kunnolla ja tajuaa todella varjostimen olemassaolon. Kytkinkin sen siskolta saamaisiin valjaisiin. Ne on tosin pentuvaljaat eikä siksi mahdu pitkäselkäiselle Tiitille kunnolla. Jätinkin alakappaleen pois, että toinen saa edes vähän liikuttua. Toivotaan, että viritys on kuitenkin sen verran pitävä ettei varjostin lähde päästä.

Lopuksi voisi toivoa ettei Tiiti vihaa minua montaa viikkoa.