puhelu

Illalla soi puhelin, joku omituinen numero. Vastasin. Toisessa päässä oleva nainen esitteli itsesä asiallisesti ja kyseli onkohan nyt huono hetki soittaa. Onko liian myöhäistä jo? Lehtimyyjä, välähti ensimmäisenä mieleen. Venyen ja vanuen totesi, että ei nyt ole kiire, mutta ei nyt mikään hirveän hyväkään hetki (Popstars meni).

Vaan eipä ollut lehtimyyjä se nainen. Seuraavan lauseen jälkeen kadutti jo penseä vastaaminen. Soittaja kyselikin kissaa! Poikakissaa tosin, mutta ei sillä kuulma lopulta ole väliä kun vakuuttelin ettei leikattu poika ja tyttö kovin luonteeltaan eroa. Jokaisella kissalla on oma persoonansa.

Varasi alustavasti Lauran, soittaa alkuviikosta uudelleen ja sovimme milloin tulevat katsomaan.

Voi vinha. Kohta kaikki kisunpennut on mennyt! Mitä jos ne kaikki haetaan samana viikonloppuna? Mitä jos ne kaikki tosiaan lähtevät kerralla? Totunko ikinä siihen rauhaan mikä laskeutuu kotiin?