petoeläimet

Hemskatin tenavat. Joka paikassa pitää olla kynnet edellä. Yalbert raateli hiirikäteni, kämmenpuolelta. Au, au, au.
Stimpyn ja Millan tuomat hiiret on saaneet myös kyytiä. Yksi hiiri on mystisesti kadonnut, liekö joku syönyt sen? Toinen hiiri on kynitty. Jäljellä on enää harmaa muovinen kuori ja korvat. Kolmas on kovilla, silmät lähti jo viime viikolla. Saa nähdä kauanko se raasu on hengissä kun nuo neljä sitä kilpaa taputtelevat.

Hirviöt ovat myös oppineet hyppäämään, korkealle. Astiapyyhkeeni on revitty alas ja tapettu ainenkin yhdeksän kertaa. Pakastimen kahvassa kuminauhan päässä roikkunut kulkunen on purtu irti jo kahdesti, nyt se on hermolomalla pöydällä. Pirttipöydän tuoleille hypätään ketterästi, enpä pidä enää toista tasona sohvan vieressä.

Ja joka paikka on rei'itetty. Eilen jätin uuden seinäkalenterin pariksi minuutiksi tuolille, arvatkaa vaan onko siinä pienet "niitin" jäljen reunassa.

Eipä noita hölmöjä silti voi olla rakastamatta. Kun pieni kisu alkaa purista sylissä ei voi kun söpöstellä moottorin hurinaa. :)