Samu on kadonnut!

Elämäni kamalimpia hetkiä! Kaikki paitsi Samu nukkuu tyytyväisenä sohvalla. Ajattelin katsastaa missä Samu, kuitenkin pahojaan tekemässä. Vaan Samuapa ei löydy mistään. Oikeasti, mistään! Äsken se vielä tossa oli!
Ravaan kylppärin ja tupakeittiön väliä tuhat kertaa, tarkastan parvekkeen, makkarin ja vaatehuoneen vaikka tiedä ettei sinne pääse. Tutkin jopa pari kaappia ja pakastimen (!) kaiken varalta. Samua ei löydy mistään! Etsin samat paikat monen monta kertaa. Alan kirkua irkissä, soitan siskolleni (joo, yhdeltä yöllä vaikka tiedän sen nukkuva, sillä on herätys viideltä), lopulta alan jo itkeä. Ei saakeli, ei yksi kissanpentu voi hukkua tähän asuntoon! Jossain vaiheessa alan kysyä jo itseltäni "onko niitä kissoja sittenkin vain kolme? Mitä jos olen kuvitellut, että niitä on neljä. Mitä jos ufot on siepanneet Samun?", kaikki selitykset kelpaa, ihan kaikki! Kissaa ei ole missään! Ei yhtään missään! Ja todellakin olen katsonut joka paikan moneen kertaan!

25 minuutin etsimisen jälkeen katson sen kaikkein mahdottomimman paikan, ei se ei ollut vessanpönttö, kissanhiekkasäkki, kirjahyllyn kirjojen takaa eikä roskis, ne tarkastin jo, se oli kirjoituspöydän alin laatikko. Kirjoituspöydän alin laatikko! Siellä Samu nukkuu oikein tyytyväisenä.
Miten se sinne pääsi? Noh, pöydän (kolmen laatikon alla) alla on kaiutin, joka on käännetty kyljelleen, koska se estää kissoja pääsemästä pöydän takaa ikkunan ja pöydän väliin (josta en niitä saa pois). Samu eritoten on viime päiviä innolla kiivennyt kajarin päälle vaikka tänäänkin olen repinyt sen 3 kertaa jalasta pois sieltä. Sinne siis tälläkin kertaa. Sieltä, nähtävästi, pääsee pöydän laatikoihin. Laatikoiden taakse jää nääs pieni kissanpennun mentävä rako. Sitä kautta Samu on sitten taiteillut itsensä laatikkoon ja jäänyt sinne onnellisena nukkumaan.

Mitä tästä opimme? Ei, kissanpentu ei voi kadota 43 neliön asuntoon. Kyllä se aina jossakin on. Ja kun sen vihdoin löytää, ei sille edes voi olla vihanen vaan silittää ja itkeä onnesta.