iiik! ulkomaailma!

Tiitillä oli hauskaa viime yö. Hankasin pariin leluun vähän kissanminttua kun kissa tuntui olevan tekemisen tarpeessa. Yön aikana toinen lelu olikin tuhottu lähes kokonaan ja nähtävästi juuri nyt siitä tuhotaan loppuja. Eipä tuollainen kankainen mötkäle kauaa kestä jos sitä potkitaan ja kynsitään oikein urakalla. :) Saapahan kissa purkaa energiaansa.

Pennut kasvavat kamalaa vauhtia. Nyt jokainen kävelee jo lähes kunnolla, vähän huojututtaa ja välillä kaadutaan, mutta aika mallikasta meno jo on. Kaverin kynsiminen ja pureminen on ihan pop meillä tällä viikolla Äiti käy paremman puutteessa jos kaveri on eksynyt laatikon toiselle reunalle, tosin äiti tuuppaa aina tassulla pois purijat.
Laatikkoa on myös koluttu, jokainen nurkka pitää tutkia ja erityisesti banaanilaatikon monet reiät on jänniä, niistä kun näkee mitä laatikon ulkopuolella on! Joka kerta kun minä menen laatikon viereen istumaan alkaa mekastus. Olen ilmeisesti kaivattu vieras. ;)

Tänään puhkaisin laatikkoon reiän. Nyt yhdellä sivulla on luukku jonka saa auki jos haluaa. Siis leikkasin reunoista alas, mutta luukun saa edelleen kiinni. Laatikko on niin korkea ettei pennut muuten ikinä tulisi sieltä pois. Tiitikin joutuu käyttämään laatikon reunaa apuna (nostaa ensin tassut reunalle ja siitä yli) halutessaan pois, hypätäkkin voi, mutta se on vähän hankalaa.

Jokainen pentu kävikin aukon kohdalla ihmeissään nuuhkimassa ulkomaailman ilmaan, mutta kaikkien (eli minun) hämmästykseksi Samu oli ainoa joka uskalti tulla ulos laatikosta ja lähteä tutkimaan mitä tältä puolelta laatikkoa löytyy. Samu! Tuo kaikkein arin kissanpentu, joka yleensä tyytyy puremaan käpäliään ja opettelemaan itsensä pesemistä sen sijaan, että tappelisi muiden kanssa.
Tiiti oli tästä aluksi hieman järkyttynyt. Kamala kyttäys pennun perään. Kohta tuo kuitenkin jo näytti luottavan siihen ettei pienillä avuttomilla jaloilla kauas mennä ja soi toisen silmänsä jo muille pennuille. Tosin minähän se lopulta jouduin pelastamaan Samun pulasta. Raukka meni matolta muovimatolle asti jossa pirskatti soikoon pienet tassut löi tyhjää. Pienen taistelun jälkeen alkoi tulla hätä kun ei ollutkaan ihan varma missä oli äitin pehmoinen kylki! Nostin raasun lopulta takaisin aukon kohdalle josta tämä kipittikin nopeaa emon viereen. Onnellinen loppu pikku-Samun ensimmäiselle matkalle isoon maailmaan. ;)