Aamulehtiä
Herätessäni iltapäivällä lattialla odotti kahdet pissat. Jee. Myöhemmin löysin vielä kaksi lisää. Nyt on kaikki kissojen rakastamat alueet (seinän vierustat) vuorattu sanomalehdillä. Uusia vahinkoja ei luojan kiitos ole sattunut.
Sinällään on vähän hankala opettaa kissoja sisäsiistiksi kun ne ovat edelleen äidinmaidon varassa. Ei viitsi repiä irti nisästä tai unilta nostaakseen laatikkoon. Eilen kyllä kokeilin penturuokaa, mutta se meni lopulta Tiitin mahaan. Huomenna ajattelin kokeilla kermaa, josko se maistuisi tarpeeksi äidinmaidolle ja kelpaisi. Ruokakupilta hiekkalaatikkoon nostelu on paljon helpompaa ja hallitumpaa. Toivon vain, että myös Tiiti opettaisi pennuille, että hiekkalaatikko on tarpeita varten. Sinälläänhän hiekkalaatikko on kyllä ollut mielenkiintoinen viime päivät. Laura etenkin on ihastunut syömään hiekkaa.
Yalbert on kyllä oikea tappelupukari. Tulee ihan mieleen ala-asteella ollut koulukaverini, paitsi ihmisen häntä ei vipata edes takaisin. Jos Yalbert olisi ihmislapsi sillä olisi varmaan nyrkit koko ajan ojossa. Housunlahkeeni ja varpaani ovat erityisen kivoja. Jos jossain on kaksi pentua tappelemassa voi lyödä vetoa, ihan mistä vaan, että toinen osapuoli on Yalbert. Eilen tämä hassutus muuten vietti onnelliset puoli tuntia seuraten mehupilliä. Kyllä mehupilliä! :D
Ostin leluhiiren, joka on narun ja tikun päässä sekä mehupillejä, kiitos siskolleni joka muistutti. Hänen kissansa Elli on aivan heikkona pilleihin. Ellille kun heittää pillin se noutaa sen ja haluaa sinun heittävän sen uudelleen. :)
Tiitikin näytti olevan kiinnostunut pilleistä, tavalliset lelut eivät oikein iske etenkään jos niissä ei ole kissanminttua.
Samu taasen kuuntelee aina korva tarkkana jutusteluani (kyllä! minä lässytän kissoille! iih). Tavakseni kun on tullut istua/maata pesälaatikon edessä iltaisin leikittäen ja höpöttäen kissoille. Usein muut touhuavat, kinaavat keskenään tai leikkivät kanssani, mutta Samu istuu ja tuijottaa minua pienin vinkein silmin, hyvin miettivä ilme naamalla ja selvästi kuunnellen mitä minä oikein juttelen. Hassu. :)
Tytöistä on vaikea sanoa mitään, minä kun sekotan ne edelleen. Samanlaisia valkoisia länttejä jossain kielletyssä paikassa, esim. kirjoituspöytäni alla keskellä tv:n, videon ja tietokoneen johtoja tai hyllyn ja patterin välissä.
Jompi kumpi tytöistä pureskelee aivan kaikkea, etenkin hiekkalaatikon reunaa, pahvinpalasia (laatikon reunoja) ja nyt lattialla olevia sanomalehdenpalasia. Pönttö. Olisikohan se Laura? Kun kerta syö hiekkaakin? Äsken lehdenpalaa mutusti kyllä Lilla.
Tuholaiset täyttivät muuten eilen kuukauden. :)
*pyörittelee päätään ja lähtee katsomaan mitä pahaa ne nyt tekevät*
Sinällään on vähän hankala opettaa kissoja sisäsiistiksi kun ne ovat edelleen äidinmaidon varassa. Ei viitsi repiä irti nisästä tai unilta nostaakseen laatikkoon. Eilen kyllä kokeilin penturuokaa, mutta se meni lopulta Tiitin mahaan. Huomenna ajattelin kokeilla kermaa, josko se maistuisi tarpeeksi äidinmaidolle ja kelpaisi. Ruokakupilta hiekkalaatikkoon nostelu on paljon helpompaa ja hallitumpaa. Toivon vain, että myös Tiiti opettaisi pennuille, että hiekkalaatikko on tarpeita varten. Sinälläänhän hiekkalaatikko on kyllä ollut mielenkiintoinen viime päivät. Laura etenkin on ihastunut syömään hiekkaa.
Yalbert on kyllä oikea tappelupukari. Tulee ihan mieleen ala-asteella ollut koulukaverini, paitsi ihmisen häntä ei vipata edes takaisin. Jos Yalbert olisi ihmislapsi sillä olisi varmaan nyrkit koko ajan ojossa. Housunlahkeeni ja varpaani ovat erityisen kivoja. Jos jossain on kaksi pentua tappelemassa voi lyödä vetoa, ihan mistä vaan, että toinen osapuoli on Yalbert. Eilen tämä hassutus muuten vietti onnelliset puoli tuntia seuraten mehupilliä. Kyllä mehupilliä! :D
Ostin leluhiiren, joka on narun ja tikun päässä sekä mehupillejä, kiitos siskolleni joka muistutti. Hänen kissansa Elli on aivan heikkona pilleihin. Ellille kun heittää pillin se noutaa sen ja haluaa sinun heittävän sen uudelleen. :)
Tiitikin näytti olevan kiinnostunut pilleistä, tavalliset lelut eivät oikein iske etenkään jos niissä ei ole kissanminttua.
Samu taasen kuuntelee aina korva tarkkana jutusteluani (kyllä! minä lässytän kissoille! iih). Tavakseni kun on tullut istua/maata pesälaatikon edessä iltaisin leikittäen ja höpöttäen kissoille. Usein muut touhuavat, kinaavat keskenään tai leikkivät kanssani, mutta Samu istuu ja tuijottaa minua pienin vinkein silmin, hyvin miettivä ilme naamalla ja selvästi kuunnellen mitä minä oikein juttelen. Hassu. :)
Tytöistä on vaikea sanoa mitään, minä kun sekotan ne edelleen. Samanlaisia valkoisia länttejä jossain kielletyssä paikassa, esim. kirjoituspöytäni alla keskellä tv:n, videon ja tietokoneen johtoja tai hyllyn ja patterin välissä.
Jompi kumpi tytöistä pureskelee aivan kaikkea, etenkin hiekkalaatikon reunaa, pahvinpalasia (laatikon reunoja) ja nyt lattialla olevia sanomalehdenpalasia. Pönttö. Olisikohan se Laura? Kun kerta syö hiekkaakin? Äsken lehdenpalaa mutusti kyllä Lilla.
Tuholaiset täyttivät muuten eilen kuukauden. :)
*pyörittelee päätään ja lähtee katsomaan mitä pahaa ne nyt tekevät*
2 Comments:
Hih, kiva lukea kisujen kuulumisia ja puuhasteluja, ja miettiä mitä hölmöä ne keksivätkään sitten täällä meillä kotona... ;) Tuskin maltan odottaa että parin viikon päästä päästään näkemään pennut livenä! Ja tietysti niitä kuvia odotellaan... Lilla ja Yalbert (mikäli olet edelleen sitä mieltä että nämä kaverit sopisi meille), teitä odotellaan jo. -milla-
Hetken jo pohdin kuka ihmeen Milla on ottamassa mun kissuja. :D
Mutta joo. Olen edelleen sitä mieltä, että nuo kaksi hölmöä sopisivat teille. Loppujen lopuksihan se on ihan siitä kiinni mikä kissa sattuu silmään. Otatte sen joka on paras, oli se kuka/ketkä vaan, kaikissa on puolensa. :)
Lähetä kommentti
<< Home