kissaturvallinen koti

Eilen pari pentua uskalsi keittiön puolelle, lähinnä kaappeja pitkin. Hetken ihmettelivät ja kipittivät kiireesti takaisin eteiseen missä laatikko on. Sen ympärillä kyllä uskalletaan seikkailla aina pöydän alle asti, mutta tänne toiselle puolelle tupakeittiötä ei vielä olla uskallettu. Paitsi tänään...

Tuossa äsken Laura päätti taas vanhimpana tutustua vähän pidemmälle ja kohta oli toiset perässä. Nyt nuohotaan pöydän alusia ja sohvan nurkkia. Samalla minä huomaan miljoona ei-pentukissalle turvallista nurkkaa. Huomenna on sitten vihdoin edessä viimeisten pahvilaatikoiden raahaaminen kellariin. Johan tässä on asuttukin puolisen vuotta (niin kauan!?!). Samalla on raahattava muitakin tavaroita pois tieltä, nosteltava vaarallisempia korkeammalle jne. Ja minä oikeasti luulin ettei tälläiseen 43 neliöön, jossa kissat pääsevät käyttämään alle 40, mahdu mitään vaarallista.

En muuten vieläkään ole sataprosenttisen varma, etttä Yalbert on poika. :D