nimiä ja arvailuja

Pitkän tutkailun jälkeen (miten voikin olla niin vaikeaa!) olen päätynyt, että ensimmäinen pentu, lähes valkoinen, jolla on musta täplä selässä on tyttö. Tämä on se riiviö joka meni syntymään kesken Salkkareiden joten uhkauksieni mukaan hän saa nimensä Salkkari hahmon mukaan. Laura. :)
Toinen pentu, lähes musta, suurella todennäköisyydellä poika, saa nimekseen Samu. Kiitos pikkusiskolle joka keksi nimen. :)
Kolmas pentu on lähes valkoinen ja oletettavasti tyttö. Tämä pentu menee toivon mukaan kaverille, joten nimiasia on vähän auki. Minun ehdotukseni on Lilla.
Neljäs pentu on hassun raidallinen. Mustat läiskät sattuvat kulkemaan selässä juuri niin, että kissa näyttää ylhäältä päin aivan musta-valkoraidalliselle. Sukupuoli on mitä ilmeisemmin poika. Nimeksi tulee Yalbert. Tämä on "kosto" Joonakselle joka meni lisäämään tuon nimen nimilistaan (kun keksin Tiitille nimeä) tietämättä edes mistä listasta oli kyse. Noh, sen siitä saa. Sitä paitsi tämä kissa, hassuine raitoineen ja seitsemän varpaisine etutassuineen on juuri niin epätäydellinen, että ei sille mitään muutakaan nimeä voi antaa! :D

Kolmannen ja neljännen sukupuoli on tosiaan vielä vähän epävarma, joten jätän pienen varauksen sille, että nimet muuttuvat. Uskon olevani kuitenkin aika varma sukupuolesta... Katsotaan muutaman kuukauden päästä. ;)

Kastejuhla pitää vielä jossain vaiheessa pitää. :)

yksin muttei kuitenkaan yksin

Kun tässä viime päivinä on seurannut pikkuisten kasvua (ne on muuten kasvanut ihan älyttömästi!) ei voi olla harmittelematta ettei voi jakaa kenenkään kanssa tätä. Olisi niin mukava kertoa jollekin mitä hassuja tenavat on tehneet ja yhdessä naureskella haparoiville askeleille ja törmäilyille.

Ainahan sitä tietysti voisi kutsua kaverin kylään, mutta ei se ole sama asia. Ei kaverit vieraile täällä lähes joka päivä. Eikä minulla ole kavereita, vain kissoja. Lapsuudessa sentään sain jakaa nämä kasvamisen ilot serkkujen ja siskon kanssa. Edes surkea digikamera ei ilahduta. Ei tuolla mitään kuvia voi ottaa kun patteri on loppu kokoajan. Eikä edes näe mitä on ottanut. Pah.

Ehkä tämä äippä on vaan vähän maassa ja yksin. :|

ei sittenkään

Sain digikameran, mutta puolet tarvittavista lisätavaroista puuttuvat. Eli ei vieläkään kuvia. :| Otin kyllä muutaman kuvan, mutta en tiedä miten ne onnistuvat. Seuraavat mahdollisuudet on vasta viikon parin päästä.

Pennuilla on kova oppimisen tarve. Etenkin tummat pennut imeskelevät kovasti etukäpäliä ja yrittävät pestä itseään. Hih. Vaaleat pennut taas tuntuvat innostuneet enemmän liikkumisesta. Jos uskoisin sukupuolihömpötyksiin, väittisin tummien olevan tyttöjä ja vaaleiden poikia. ;)

Molemmille tummille pennuille on ainenkin periytynyt äidin käpälävika. Toisella pennulla on kai peukalot erillisinä ja toisella liikavarpaita. Vaaleista pennuista en ole ihan varma vielä. Nuokin näkee paremmin sitten isompana.

Sukupuolia olen yrittänyt arvuutella, mutta aika arvuuttelua se on. Toinen tumma on vissiin poika, samoin toinen vaalea...tai sitten ei. Toisilla pennuilla kun ei näytä olevan kun yksi ainoa aukko hännän alla! Iiik! :D

tonne, ei kun tonne!

Ykkönen ja kolmonen (ne lähes valkoiset pennut) ovat uskomattomia menijöitä vaikka jalat eivät kanna. Jatkuvasti on pakko päästä laatikon reunoja kohti, äitin mahan yli, toisten niskaan, ihan minne vain! Kakkonen ja nelonen (lähes mustat pennut) sen sijaan loikoilevat ja tyytyvät mielummin pureskelemaan ja lutkuttelemaan etutassujaan. :D

Välillä villi kaksikko saa jopa nelosen, raidallisen, mukaan leikkiin. Siinä vaiheessa Tiitillä yleensä menee hermot remuamiseen ja hän pakenee syömään tai pöydän alle nukkumaan. Enkä ihmettele. :)

Kaikkien silmät ovat täysin auki, nyt odotamme, että he oikeasti alkavat nähdä eteensä.

hurinahirviö

Vihdoin ja viimein jaksoin tarttua imuriin ja siivota. Tiiti ei ollut asiasta yhtä innoissaan. Ensin kytättiin laatikon reunan yli missä hurinahirviö liikkuun ja kun se tuli tarpeeksi lähelle alettiin kytätä pahvilaatikon kyljessä olevista koloista. Hui! Tuommonen mekkaloiva juttu pyörii tuossa laatikon ympärillä ja osuu jopa laatikkoonkin välillä! Ei tuo näyttänyt kovin pelokkaalle tms, lähinnä uteliaan ärtyneelle. :)

Nyt on kaikilla pennuilla silmät edes hieman auki. Ykkösellä alkaa näkyä jo luonnetta. Kamala tarve aina mönkiä väärään suuntaan eli laatikon reunoille tai emon mahan yli Tiitin selän taakse. Taitaa pikkunen kaivata omaa rauhaa ja omia seikkailuja. Nukkuipa tuo eilen selällään, tassut mahan päälle, suu auki ja kieli oikein kunnolla ulkona. :Þ

uusi maailma aukeaa

Iiih! Vihdoin! Silmät aukeavat!
Pennulla numero yksi on silmät vielä ihan kiinni, kakkosella on melkein kokonaan auki, kolmosella pikkaisen auki ja nelosella myös vähän auki.

Nimiä pikkuisilla ei vielä ole, sillä en ole jaksanut tutkia sukupuolta, se kun on lähes mahdotonta vielä. Ei viitsi tehdä vääriä johtopäätöksiä, kun ei ole mihinkään kiire. :)
Numerot on siis järjestyksiä missä on synnytty.

Jäämme tarkkailemaan tilannetta. :)

lisää avustuksia

Hah! Nyt on 40kg kissanhiekkaa ja kantokoppakin. Vieläkö jotain puuttuu? :D
Sain nuo jo eilen, mutta netti oli taas vaihteeksi nurin eikä voinut tehdä mitään.

Siskoni on ihan hulluna kissanpentuihin vaikkei niitä ole edes nähnyt. Hän on tulossa Vantaalta tänne ihan vain nähdäkseen pennut. Pohtii lähes päivittäin milloin pennut on söpöimmillään ja milloin sopisi tulla. Otetaan vielä huomioon se, että sisko ei ole edes opiskelija, joten hän maksaa täyden hinnan matkastaan. Sairasta. Yksien kissanpentujen takia. :)

Jos hyvä tuuri käy saan sijoittaa yhden pennut tuttavalle. Se olisi aika jees. Ensimmäisen kissan pennuista yksi olisi sellaisella tutulla jolta viitsii myöhemminkin kysellä kuulumisia. :)

odottelua

Tapahtuisi nyt jotain jännää. Avautuisi nuo pentujen silmät, alkaisivat möyriä eteen päin laatikossa, tekisivät jotain! Nyt ne vain nukkuvat ja syövät. Onhan ne toki välillä suloisia haukotellessaan tai ryömiessään avuttomana ihan väärään suuntaan. Tiiti antaa muuten jo ottaa pennut käteen huolestumatta heti mihin pentu meni.

Tiiti rukalla ei kyllä oikeasti ole kun neljä nisää joita pennut käyttävät. Mahtaa toinen olla kovilla. Nisät ainenkin näyttävät olevan kovilla. Karva on ihan kasassa ja likaista. Pitäisköhän niitä putsata?
Välillä taitaa emokin kaivata taukoa, pöydän alla maltetaan joskus maata muutamia minuutteja. :)

"tervetuloa kotiin"

Heräsin aamulla tuntia liian myöhään joten meni aika saakelin juoksuksi. Kerkesin juuri ja juuri heittämään kissalle ruokaa kuppiin ennen kun juoksin lääkäriin. Lääkäristä menin suoraa ompelemaan housut, joten kotiin tulin aika myöhään.

Ovella vastaan iski "ihana" haju. Voi kiitos, tätä minä kaipasin. En ollut kerennyt aamulla siivota hiekkalaatikkoa joten protestiksi kissa oli sitten kakannut kylppärin lattialle. Luojan kiitos sentään kylppärin. Vitutti silti. Eikä se laatikko ollut edes mitenkään likainen tai täysi! Saakeli.

Pennut on tylsiä. Kasvakaa nyt jo! Ainoa hupi mitä heistä saa irti on katsella kuinka he tallovat toisiaan nälissään. Jeejee...

ilmaista ruokaa

Iiik! Kissasijoittaja soitti ja kertoi tuovansa kissanruokaa tänään. Tunnin päästä! Heräsin ko. soittoon vielä. Kiireellä suihkuun ja vähän asuntoa siistimmäksi.

Nyt minulla on 6 lavallista kissanruokaa. Eipähän lopu ihan heti. :) Hiekkaa ja koppankin lupasivat tuoda tässä lähi aikoina.

Vähän kyllä jännitti. Mitä tuo mahtoi minusta ja kodistani ajatella. Näytinkö tarpeeksi kissaihmiselle? Oliko kotini sopivan oloinen? Eihän täällä ollut hirveää sotkua? Olinko oikeanlainen? Kelpaanko? Olenko laittanut kissan olot sopiviksi?
Kovasti tuo ihasteli pentuja ja Tiitiä, toivon mukaan siis kaikki on hyvin ja "läpäisin" tulikokeen. ;)

menneitä osa 3

Maanantaina rohkaistuin ja soitin kissasijoittajalle, ihan vain kysyäkseni mitä tehdä mouruavalle hermorauniolle. Siis kissalle, ei minulle. Ymmärrän kyllä kissan hädän. Toinen on joutunut uuteen kotiin ja synnytys on lähellä. Vaikkei kodissani ole mitään vikaa ei se silti ole hänelle turvallinen paikka mihin pentuja pukataan. Vähemmästäkin kissa tulee hulluksi.

Kissasijoittaja kehotti varaamaan ajan eläinlääkäriin ihan vain tarkastukseen, että kaikki on ok. Raskaus sujuu ok, kissalla ei ole kipuja, pennut voivat hyvin, ultralla voisi katsoa milloin pennut ehkä syntyvät jne. Varasin ajan keskiviikolle. Minulla kun ei ole kuljetuskoppaa ja sellainen pitäisi ennen keskiviikkoa hakea kissasijoittajalta.

Muutamaa tuntia myöhemmin totesin, että kissa taisi kuulla keskustelut ja sanan eläinlääkäri. ;)
Manasin jo mielessäni kissan tullessa taloon, että pirulainen synnyttää kumminkin kesken Salkkareiden tms. ja kappas, niinhän tuo teki.

Kissa oli hakeutunut kaikkiin asuntoni ahtaimpiin koloihin koko päivän. Lopulta annoin sen olla sohvan ja pirttipöydän tuolin välissä kun se sinne kerta tahtoi itsensä änkeä. Jossain vaiheessa Salkkareita tajusin kissan tassun olevan veressä. Pennut! Nyt se synnyttää! Voi hitto! Mitä minä teen! Enhän minä ole ollut kissanpentujen syntymässä mukana sitten -80 luvun! Aaargh! Mitä jos kaikki ei menekkään hyvin?
Ensimmäinen raasu syntyi siis keittiön pöydän alle. Nostin sen jälkeen emon ja pennut laatikkoon. Toinen pentu antoikin odottaa itseään lähes tunnin. Kuten loputkin. Viimeinen syntyi 22 jälkeen. Ei kyllä malttanut mennä nukkumaan vielä moneen tuntiin kun ei ollut varma tuleeko sieltä vielä pentuja vai ei. :)

Nyt meillä on sitten perhe. Rumia rotan poikiahan nuo on, mutta jollain tapaa silti ihan suloisia. Vaikka empä minä ole mikään kissanpentuihminen tai ylipäätään vauva tms ihminen. On se silti ihan kiva saada seurata niiden kasvamista. :)

menneitä osa 2

Joskus torstaina tai perjantaina kissa päätti aloittaa älyttömän mouruamisen. Viikonloppuna tilanne vain paheni. Jouduin telkeämään kissaa kylppäriin (onneksi kylppärini on iso) yöksi, tunkemaan korvatulppia korvaan ja toivomaan, että asuntoni säilyy kunnossa. Kaikille pöydille oli päästävä kun silmäni vältti, mouruta pitää kesken syömisen tai hiekkalaatikollakin. Välillä osataan maata puoli tuntia hiljaa ja sitten säpsähdetään tajuten ettei olla mouruttu.

Sunnuntaina olin aivan kypsää kamaa. Itkin siskolle puhelimessa tunnin. Pakenin illalla pariksi tunniksi ex:lleni ihan vain päästäkseni kissasta eroon. Sain maata sohvalla rauhassa pari tuntia. Kotiin tuleminen oli tuskaa. Koti! Minun pyhättöni! Minun lepopaikkani! Minun kotini on muuttunut vastenmieliseksi ja stressaavaksi kopiksi.

Kantti ei anna soittaa kissasijoittajalle ja kysyä mitä teen. Pitää minua vielä huonona ensikotina. :(

menneitä osa 1

6. päivä heräsin siihen, että kissasijoittaja soittaa. Olisi kissa Järvensivulla, odottaa pentuja, otatko? Otan, mikäs siinä. 5 minuuttia myöhemmin soittaa mies jolla kissa on. "Koskas tämän voisi tuoda?" Vaikka heti? Illalla minulla oli kissa. :)

Rauhalliselta yksilöltä tuo vaikuttaa. Vähän toki ihmeissään mihin on joutunut, mutta selvästi ihmisiin tottunut. Osaa käydä hiekkalaatikolla ja tulee silitettäväksi. Joku julmuri vain hylännyt.

Pieniä valmistusvirheitä muuten löytyi. Kissan molempien etutassujen peukalot on irtonaisia lärpäkkeitä. Ensin luulin, että kissalla on tassun sisäpuolella jotkut patit, mutta ne olivatkin peukalot. Mikäs siinä, ei ne tunnu kissaa häiritsevän, vaikka eipä tuo taida niitä hallitakkaan.
Kissalla on myös kaksi outoa "arpea" mahassa, mahtaako olla leikkauksesta vai puuttuvia nisiä?

Ruoka maistuu ja ujostelu katosi pian. :)

Toiset on kissaihmisiä toiset ei...

Päätimpä perustaa ihan oma blogin missä kerron kissakuulumiset. Kyseessä on siis kissojen katastrofiyhdistyksen ihan tavallinen ensikoti.

6.9 sain ensimmäisen kissani. Nimeksi tuli Tiiti. Raasu oli joutunut hukkaan ja odotti vielä poikasia aika viimeisellään. Poikaset, neljä kappaletta, syntyivät 13. päivä.

Emo ja pennut annetaan pois kunhan aika koittaa eli pennut ovat luovutusiässä. Sen jälkeen toivon mukaan tulee uusia kisuja.

Että tällänen.