menneitä osa 2

Joskus torstaina tai perjantaina kissa päätti aloittaa älyttömän mouruamisen. Viikonloppuna tilanne vain paheni. Jouduin telkeämään kissaa kylppäriin (onneksi kylppärini on iso) yöksi, tunkemaan korvatulppia korvaan ja toivomaan, että asuntoni säilyy kunnossa. Kaikille pöydille oli päästävä kun silmäni vältti, mouruta pitää kesken syömisen tai hiekkalaatikollakin. Välillä osataan maata puoli tuntia hiljaa ja sitten säpsähdetään tajuten ettei olla mouruttu.

Sunnuntaina olin aivan kypsää kamaa. Itkin siskolle puhelimessa tunnin. Pakenin illalla pariksi tunniksi ex:lleni ihan vain päästäkseni kissasta eroon. Sain maata sohvalla rauhassa pari tuntia. Kotiin tuleminen oli tuskaa. Koti! Minun pyhättöni! Minun lepopaikkani! Minun kotini on muuttunut vastenmieliseksi ja stressaavaksi kopiksi.

Kantti ei anna soittaa kissasijoittajalle ja kysyä mitä teen. Pitää minua vielä huonona ensikotina. :(